Akita

Rotumääritelmä

Alkuperämaa: Japani
Käyttötarkoitus: Seurakoira.
FCI:n luokitus: Ryhmä 5 pystykorvat ja alkukantaiset koirat
Alaryhmä 5 aasialaiset koirat
Käyttökoetulosta ei vaadita.

Lyhyt historiaosuus: Alunperin japanilaiset koirat olivat kooltaan joko pieniä tai keskikokoisia, suuria rotuja ei ollut. Matagiakitoja (keskikokoinen karhunmetsästyskoira) käytettiin vuodesta 1603 lähtien Akitan alueella taistelukoirina. Vuoden 1868 jälkeen niitä risteytettiin tosien ja mastiffien kanssa, minkä seurauksena rodun koko kasvoi ja pystykorvatyypille ominaisia piirteitä hävisi. Vaikka koiratappelut kiellettiin vuonna 1908, akitarotua vaalittiin ja kehitettiin kookkaana japanilaisena rotuna. Tämän seurauksena yhdeksän rodun erinomaista yksilöä nimettiin ”kansallisaarteiksi” vuonna 1931. Toisen maailmansodan aikana (1939 – 1945) koirien nahkoja käytettiin yleisesti armeijan vaatteissa turkiksina. Poliisi määräsi kaikki koirat, armeijan käytössä olevia saksanpaimenkoiria lukuunottamatta, pyydystettäviksi ja takavarikoitaviksi. Jotkut harrastajat yrittivät kiertää määräystä risteyttämällä koiriaan saksanpaimenkoirien kanssa. Toisen maailmansodan päättyessä akitojen lukumäärä oli vähentynyt jyrkästi. Oli kolme erillistä tyyppiä: 1) matagiakita, 2) taisteluakita ja 3) paimenkoira-akita. Tämän johdosta rodun tilanne oli hyvin sekava. Sodan jälkeen pyrittiin takaisin puhdasrotuisuuteen. Silloin Dewa-linjan Kongo-goniminen koira, jossa oli mastiffin ja saksanpaimenkoiran piirteitä, oli jonkin aikaa valtavan suosittu. Järkevät ja valistuneet harrastajat eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä tyyppiä oikeaksi japanilaiseksi roduksi. He yrittivät poistaa vanhojen, vieraiden rotujen perimän risteytyksillä matagiakitojen kanssa ja onnistuivat vakiinnuttamaan nykyisten suurikokoisten koirien puhdasrotuisen kannan

Yleisvaikutelma: Suurikokoinen, vankka, tasapainoinen ja voimakasrakenteinen koira, jonka sukupuolileima on selvä; erittäin ylväs ja kohtuullisen omanarvontuntoinen; vahva ja kestävä.

Tärkeitä mittasuhteita:

Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen olkanivelestä istuinluun kärkeen mitattuna on 10 : 11, nartut ovat rungoltaan hieman uroksia pitempiä.

Käyttäytyminen / luonne: Rauhallinen, uskollinen, oppivainen ja vastaanottavainen.

P Ä Ä
Kallo-osa ja otsa: Kooltaan suhteessa runkoon. Otsa on leveä ja otsauurre selvästi erottuva, ei ryppyjä.
Otsapenger: Selvästi havaittava
Kirsu: Suuri ja musta. Lievä ja hajanainen pigmentin puute hyväksytään ainoastaan valkoisilla koirilla, mustaa pidetään kuitenkin aina parempana.
Kuono-osa: Kohtalaisen pitkä ja vahva, tyvestään leveä, kapeneva, mutta ei suippo. Kuononselkä on suora.
Huulet: Tiiviit.
Hampaat / purenta: Vahvat hampaat. Leikkaava purenta.
Posket: Kohtalaisen pyöristyneet.
Silmät:: Melko pienet, silmän yläviiston ulkokulman ansiosta lähes kolmionmuotoiset, melko etäällä toisistaan; tummanruskeat, mitä tummemmat, sitä parempi.
Korvat: Melko pienet, kolmionmuotoiset, paksut, kärjistään hieman pyöristyneet, melko etäällä toisistaan, pystyt ja eteenpäin kallistuneet.
Kaula: Paksu ja lihaksikas, ei löysää kaulanahkaa, suhteessa pään kokoon.

R U N K O
Selkä: Suora ja vahva.
Lanne: Leveä ja lihaksikas.
Rintakehä: Syvä; eturinta on hyvin kehittynyt ja kylkiluut kohtalaisen kaarevat.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva on selvästi ylösvetäytynyt.
Häntä: Ylös kiinnittynyt, paksu ja tarmokkaasti selän päälle kiertynyt; alas vedettynä hännänpää ulottuu lähes kintereeseen.

R A A J A T
E T U R A A J A T

Lavat: Kohtalaisen viistot ja lihaksikkaat.
Kyynärpäät: Tiiviisti rungonmyötäiset.
Kyynärvarret: Suorat ja vankkaluiset.
Välikämmenet: Hieman viistot.
Käpälät: Paksut ja pyöreät, varpaat ovat kaareutuneet ja tiiviisti yhdessä.

T A K A R A A J A T
Yleisvaikutelma: Takaraajat ovat hyvin kehittyneet, vahvat ja kohtalaisesti kulmautuneet.
Käpälät: Kuten etukäpälät.
Liikkeet: Joustavat ja voimakkaat

K A R V A P E I T E
Karva: Peitinkarva on karheaa ja suoraa, aluskarva pehmeää ja tiheää; lavoissa ja pakaroissa karva on hieman pitempää; hännässä karva on pitempää kuin muualla rungossa.
Värit: Punaisen kellanruskea, seesami (punaisen kellanruskea, jossa mustat karvankärjet), juovikas (brindle) ja valkoinen. Kaikilla yllämainitun värisillä koirilla, valkoisia lukuunottamatta, tulee olla "urajiro". (Urajiro = valkosävyistä karvaa kuonon sivuilla, poskissa, leuan ja kaulan alapuolella, rinnassa, rungon alla, hännän alapuolella ja raajojen sisäpuolella.)

K O K O
Säkäkorkeus: Urokset 67 cm, nartut 61 cm; sallittu vaihtelu ±3 cm.

Virheet: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Virheellinen sukupuolileima; ala- tai yläpurenta, puuttuvat hampaat; sininen tai mustapilkullinen kieli; vaaleat silmät; lyhyt häntä; arkuus.

Hylkäävät virheet:

Muut kuin pystyt korvat; riippuva häntä; pitkä karva (pörröinen); musta maski; värilliset alueet valkoisessa karvapeitteessä. Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.